Pitsa rapealla pohjalla

Olen kokeillut paljon erilaisia pitsapohjia, niin kirjoitti myös Kotitalosta blogin kirjoittaja tehneensä. Hän kehui tätä Pastanjauhantaa– blogin pitsapohjaa erityisen rapeaksi ja on se niin kummallista, että vaikka pitsapohjan ainekset vaihtelevat vain vähän, niin lopputulos voi olla aivan erilainen. Pastanjauhantaa blogista löytyy myös vaivaamattoman pitsapohjan ohje.

Opetan työssni pitsapohjan valmistuksen niin, että taikinasta tehdään pehmeä pallo, joka juuri ja juuri irtoaa kulhon reunoista- pohja on helppo kaulia ohueksi ja siitä saadaan pehmeä ja ohut lopputulos. Tässä ohjeessa asia tehdään aivan toisin: taikina väännetään tosi sitkeäksi yleiskoneella ja jauhoja käytetään melko paljon - ja lopputulos on rapea, ohut pohja, josta voi leikata paloja ja syödä pitsaa kädestä, kuten Rooman tunnetuimmassa pitseriassakin tehdään. Erikoista oli, että näin siellä Roomassa ihmisten tilaavan alkupaloiksi pelkkää paistettua rapeaa pitsan pohjaa.. ja sitä tuli lähes joka pöytään! Pääruoaksi sitten pitsaa--- enpä katsonut, oliko jälkiruoaksi ...arvatkaa mitä!

Pizzapohja (2 "pizzeriakokoista" pizzaa tai 4 pientä)

350 g durumvehnäjauhoja tai karkeita vehnäjauhoja (ehdottoman hyviä pitsapohjassa )
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
4 rkl oliiviöljyä
2 1/4 - 2 1/2 dl lämmintä vettä (vähemmän nestettä < kovempi pohja)

Mittaa tarkasti niin saat juuri sopivan paksuisen taikinan!

Laita jauhot, kuivahiiva ja suola kulhoon, lisää muut aineet ja sekoita yleiskoneella ainakin 5 minuuttia tai käsin mielellään 10 minuuttia – näin syntyy hyvä sitko eikä taikina repeile kaulittaessa.

Kohota lämpimässä, leivinliinan alla tunnin verran.

Vaivaa noussutta taikinaa vielä hetki käsin, jolloin taikina pienenee ja hiiva alkaa uudelleen kohottamaan. Jaa taikina kahteen tai neljään osaan. Kaulitse ja venyttele (tai heittele!) taikinapala ohueksi (muutamia millejä on hyvä - joka tapauksessa alle puoli senttiä). Levitä päälle ohuelti tomaattikastiketta ja haluamasi täytteet. Minä laittaisin tomaattikastikkeen päälle juustoraasteen, sitten täyteaineet. Juustoraasteeksi oli vain Emmantalia pakasteessa, mieluummin olisin ottanut sulavampaa pitsajuustoraastetta.

Tällä kertaa ei kotoa löytynyt täytteisiin kuin kinkkua, ananasta ja homejuustoa, aurinkokuivattua tomaattia ja oliiveja. Surin erityisesti sitä, ettei säilykeartisokkaa ollut, eikä myöskään rucolaa pitsan päälle – se on muisto Milanon parhaasta laitakaupungin pitseriasta, jonne olen palannut pari kolme kertaa.

Tomaattikastike

1 prk tomaattimurskaa

 3 rkl tomaattisosetta

mustapippuria ja suolaa maun mukaan (voi lisätä myös valkosipulia puserrettuna)

(basilikaa, oreganoa)

Tomaattikastikkeen voi valmistaa joko siivilöimällä tomaattimurskasta nestettä pois tai keittämällä ja haihduttamalla nestettä. Keittämällä kastikkeen maku tiivistyy. Keittämisaika miedolla lämmöllä on 5- 20 minuuttia - riippuu, kuinka tiivistä kastikkeesta haluaa.

Paistaminen

Kauli taikinan leivinpaperin päälle niin ohueksi kuin saat. Laita ensin märkä paperi työpöydälle ja sitten leivinpaperi, niin se pysyy kaulittaessa paikallaan. Kuumenna uunissa pitsa-alustat (tai uunipellit) ja vedä leivinpaperi ja pitsa kuumalle alustalle ja uuniin. Käytin itse uunissa pitsapaistotoimintoa, joka paistaa pohjan rapeammaksi. Muutoin olen aina – useita kymmeniä vuosia – käyttänyt kaikessa paistamisessa vain kiertoilmauunia. Nykyisessä uunissani tuo pitsatoiminto on liitetty kiertoilmaan, joten sain kaksi pitsaa paistettua kerralla, tosin varmuudeksi vaihdoimme kerran niiden paikkaa uunissa. Uunin lämpö oli 220 astetta (kiertoilmauunissahan voi käyttää 25 astetta matalampaa lämpöä kuin tavallisessa uunissa ja kiertoilmauuni on periaatteessa heti lämmin eli se ei kaipaa esilämmitystä).

Koskaan ennen en ole onnistunut saamaan niin rapeaa pitsan pohjaa, että kun pitsan leikkasi paloiksi, sai palat hyvin syötyä käsissä pitelemällä. Oli hyvää!