Terveisiä Pietarista

Kävimme elokuun alussa omalla autolla Pietarissa. Olemme 2000- luvulla viettäneet paljon aikaa siellä, nähneet sitä ennen Leningradin, sitten Pietarin kaupungin ennen 300-vuotisjuhlia ja juhliin valmistauduttaessa.

 Pietariin pääsee Helsingistä laivalla, jolloin viisumi sisältyy matkan hintaan, sekä bussilla tai junalla. On hieno kokemus nähdä Suomen rannikkoa laivamatkalla, mutta joka matkustustavassa on hyvät puolensa. Junalla-linkistä löytyy alaosasta mukava opas Pietariin, toinen täällä. Lisäksi linkki Pietarin pieni matkaopas -sivustoon täällä. 

Hämmästyin tällä matkalla 2010 jälkeen tapahtuneita suuria muutoksia. Jo Suomen tulli otti meidät vastaan entistä laajemmalla alueella, Venäjän tullissa työ sujui paljon paremmassa järjestyksessä kuin ennen. ..siis ennen kaikkea matkailijoita oli laitettu järjestykseen, eikä montaa autoa kerralla päästetty tarkistukseen.

Tie oli koko matkan todella hyvä - vain pieni matka ennen Pietaria tietyöt olivat kesken.  Pietarin alueelle on rakennettu suuren maailman malliin  maksullinen ohitustie, joka kulkee betonipylväiden päällä ilmassa, maa-alueet sen alla ovat täynnä. Ajoimme vanhaa tuttua reittiä ja huomasimme liian myöhään maksullisen pikatien - ajoimme sitten sitä myöten pois. Viipurin ja Pietarin välillä uusi tie kulkee sen verran, että kun se yhtyi Pietarista tullessa vanhaan,  hienoksi korjattuun tasaiseen tiehen, oli matkaa Viipuriin 96 km.

Opasteet ovat vain venäjän kielellä, joten kovassa vauhdissa moottoritiellä on joko osattava venäjää, aakkoset vähintään, tai tiedettävä mihin menee...sieltä kun ei takaisin käännytäkään. Nauroimme, että lujaa mentiin  vaikka aina ei oltu varmoja, ajammeko oikeaan suuntaan!

Suurkaupungissa ja sen liepeillä autolla eteneminen on tosi hidasta. Menomatkaan 250 km kului lähes 7 tuntia. Kaupungissa on parempi kulkea jalan tai julkisilla kulkuneuvoilla. Jos oikein huomasin, niin sijainnin perusteella ohjeita antava kännykkäsovellus Citymaps neuvoo tietylle välille julkiset kulkuvälineetkin - eikä tarvitse  nettiyhteyttä.

Kaupungin historialliset vanhat rakennukset seisovat toki ylväinä paikallaan, museoita ja puistoja, kirkkoja, kanavaristeilyitä tai laivamatkoja Nevajoella on entiseen tapaan paljon valittavana. 

Kirkko veren päällä on rakennettu paikkaan, jossa 1881 maaliskuussa murhattiin tsaari Aleksanteri II. Kirkko on turistien suosima muistomerkki, joka on täynnä taitavia mosaiikkeja.

Fontanka-kanavan ylittävällä Anitskovin sillalla on pronssiveistokset villihevosten kesyttäjistä. Pietaria on mahdollista kataella myös kanavaristeilyillä tai Nevalta käsin laivalla.

Sennaja Plotsadin eli Heinätorin lähellä, kuten koko Pietarissa, yhdistyy vanha ja uusi.

Kazanin tuomiokirkko on rakennettu Vatikaanin Pietarinkirkko esikuvanaan. 96 korinttilaista pylvästä neljässä rivissä on vaikuttava näky.

Gostinyi dvor , kom

ea vanha kauppakäytävä, tavaratalo on ollut Nevskin päänähtävyys 1700- luvun puolivälistä saakka

Uusia ideoita - kaupunkikierros moottoripyörän kyydissä - emme kysyneet hintaa!

Se, mikä yllätti meidät oli keskustan täysin uudistunut kahvilakulttuuri. Keskustassa ei enää ole vanhan tyylisiä venäläisiä kahviloita, vaan uusi kausi, uudet sisustusideat, luonnon, ekologisuuden ja kansainvälisyyden ihannointi näkyy.

Pietariin voisi mielestäni matkustaa vain tutkimaan kahviloiden sisustusideoita - kukkakauppa ja kahvio  yhdistettynä, pehmeitä nojatuolia ja sohvia, maalauksia seinillä, upeita laatoituksia, valaisimia ym.

Aloitimme aamun ranskalaisessa Grikojedovakanavan varrella ranskalaisen musiikin soidessa- tarteletit, macaronssit, monet suolaiset ja makeat piiraat, groissantit ja muhkeat leivät silmiemme edessä. Vertasin mielessäni Pietarin kahvilakulttuuria Lontoon omaan!

Tuonne kahvilaan päädyimme aamu varhaisella sen jälkeen, kun totesimme edullisen hotellihuoneemme aamiaisen tarkoittavan käteen lätkäistyä pientä muovirasiaa, jossa oli desi puuroa ja yksi kolmiokinkkuleipä majoneesilla. Olipa sekin kokemus, joka oli vei kyllä voiton kaikista tähän astisista aamiaisista!

Pietarin keskustassa on paljon pieniä hotelleja ja hostelleita vanhojen talojen sisällä. Noissa vanhoissa taloissa ei kannata säikähtää vuosisatoja vanhoja,  kuluneita rappukäytäviä, sisältä löytyy tavallisesti viihtyisät huoneet.   Toisaalta suuri edullisten majoitustilojen kysyntä kysyntä voi luoda outoakin tarjontaa - kannattaa tsekata kommentteja netistä.

Kahviloiden tuotevalikoina oli muuttunut suurelta osin. Entisten pienten piiraiden tilalle tai lisäksi oli tullut suuret näyttävät levypiirakat. Venäläiset leipovat piirakat usein hiivataikinan sisään. Suklaakakkujen ja juustokakkujen  lisäksi oli tarjolle tullut kansainvälisiä leivonnaisia ja ennen kaikkea macaronssit - niitä oli kaikkialla.

Macarons myyntikoju Elegia kauppakeskuksessa Ligovski prospektilla

Suklaataidetta Gostinyi Dvor tavaratalossa

Sever Metropol kahvilaketjulla on useita kahviloita keskustassa ja herkulliset tarjottavat

Suurkaupungin vilske on kova ja ruuhkia syntyy. Matkaamme sattui yksi  kesän harvinaisista lämpimistä päivistä ja niinpä vielä iltamyöhään ihmiset istuivat kaupungilla ja puistoissa keskikaupungilla, vähän etäämmällä Nevskistä pelasivat puistoissa pallopelejä ja heittivät frisbeetä, toiset makoilivat nurmikolla. Lämpimästä illasta tahdottiin nauttia ulkona liikenteen melusta huolimatta.

Me käytimme pari päivää kaupunkikävelyihin, kävimme toreilla, putiikeissa,  yhdessä valtavassa Elegia- luksustavaratalossa - mieli teki äkkiä pois sieltä hehtaaritalosta. Kiersimme vanhoja tuttuja paikkoja, kävimme Bolshoi Konysennajan blinikioskista ostamassa ihanat blinit vaniljakastikkeella - se on pakko tehdä aina - ja ihastelimme kaupungin uusia kahviloita ja niiden sisustuksia.

Tarjolla blinejä suolaisilla tai makeilla täytteillä.

Jelisevin kuuluisalla, perinteikkäällä herkkukaupalla on pitkät perinteet kaupungin komeimmassa jugendrakennuksessa Nevskillä. Jelisevin dynastia sai alkunsa ja nimensä talonpojasta, joka perusti ensin 1813 viiniliikkeen.

Nyt liike oli niin täynnä turistiryhmiä, että hyvä kun ulos onnistuimme pääsemään.

Kuka mitäkin katselee - kukka-asetelmat, Cadillac ja Kazanin tuomiokirkko

Jalkapallon mm-kisat lähestyvät ja se näkyi kaupungilla. Mannerheimin hevostallin restaurointityöt oli peitetty näin.

Nevski 36:ssa on ravintola, jossa voi valita raaka-aineet ja katsoa, kuinka kokit valmistavat ruoan. Hinnoittelu ruoan painon perusteella.

Passaz kauppakäytävä Nevskillä Gostinyi Dvoria vastapäätä on 180 metrisellä lasikatolla suojattu. Tämä käytävä avattiin jo 1848 ja rakennettiin uudelleen 1900.

Tämä kuva onkin jo kotimatkalta Viipurista. Vanha hotelli Druzba takana.

Viipurin linna remontissa - niin kauan kuin muistan, aina sitä on remontoitu.

Elegia kauppakeskuksesta Pietarista  tämä kuva, samoin alla olevat. 

Mitä suosittelisin Pietarista?

Lasten kanssa kesällä Divo Ostrow huvipuisto, Kunstkamera ja vieressä Eläintieteen museo, jossa 50 000 vuotta vanha mammutti, Marata ulitsalla 38 m pitkä akvaario, jonka alla kävelytunneli ja akvaariossa tietysti haita. Sirkus on kokemus niin lapsille kuin aikuisille

Museot, kirkot, baletti, Eremitaasi tietysti, kirjakaupat. Lämpimänä kesäpäivänä on aivan ihanaa kulkea puistoissa - tai lähteä piknikille puistoon - ja tutkia niiden historiaa - hienon päivän voi viettää Pietari Paavalin linnoituksen alueella, jonne mm. Romanov-sukuiset tsaarit on haudattu.

Metroasemat ja Nevan alta kulkeva metrolinja on nähtävyys ja kokemus jo sinänsä.

Torien ystäville Kuznetsnyi rynok ruokatori ja ennen Sennaja Plotsadia Sadojava ulitsan Fontankan puolella turkkilaisten ja kiinalaisten kauppojen ja torin alue. Isoja hienoja kauppakeskuksia on paljon kaupungin laidoilla, voihan niistäkin yhtä käydä ihmettelemässä.