Cake International 2017 Lontoo

Jos haluat katsoa vain kakkumessujen kakkuvideon, löydät sen täältä tai tämän blogitekstin loppuosasta.


Pääsin toiseen kertaan tutustumaan Cake international näyttelyyn, jonka yhteydessä taitavat leipurit kilpailevat kakuillaan eri sarjoissa. Tapahtumaan liittyy koulutustilaisuuksia ja paikan päällä on paljon leipureita innostavia myyntikojuja sekä työnäytöksiä. Ensimmäisen kerran olin pari vuotta sitten Birminghamissa 7 leipurin kanssa -tapasimme ensimmäistä kertaa tuolla matkalla – toki netissä oli jo tutustuttu ja sovittu matkajärjestelyistä – meistä tulikin sitten ystäviä ja olemme jatkuvasti yhteyksissä toisiimme.  Tänä vuonna matkustin mieheni kanssa Lontooseen.

Huomasin ensimmäisen matkani jälkeen, että näitä kakkumessuja onkin useamman kerran vuodessa. Ystäväni kertoi käyvänsä marraskuussa Lontoossa sekä kakkumessuilla että käsityömessuilla - ne on sijoitettu ajallisesti lähes peräkkäin niin, että on helppo yhdistää ne samalle matkalle. 2016 käsityömessut olivat Alexandra Palacessa. 

Edellisellä matkallani pääsy Birminghamiin kakkumessuille vaati junalla kulkemista, niinpä kiinnostuin Lontoossa sijaitsevasta Alexandra Palacesta ja huomasinkin, että siellä on Cake International messut huhtikuun 22.-24.4.2017. Mieheni lupautui matkaseuraksi ja alun perin oli tarkoitus, että hän tutustuisi jalkapalloon yhdessä lapsenlapsemme kanssa, mutta se suunnitelma ei toteutunut, joten seikkailimme kaksin Lontoossa pidennetyn viikonlopun. Sujuvasti mies hävisi kahviloihin tai kirjaa lukemaan silloin, kun minä kiersin leivontakaupoissa. 

Itse asiassa edellisen matkani ystävät matkasivat myös Cake International näyttelyyn ja mukaan tuli uusia innokkaita matkaajia – yksi ryhmä kävi maaliskuussa Birminghamissa ja Erja, Irma ja Kirsi olivat samaan aikaan Lontoon messuilla -tapasinkin heidät niin kakkumessuilla kuin Gamden market torilla. Mihinkähän seuraava leipureiden seikkailu viekään!…tein jo matkaehdotuksia, mutta matkakassaa pitäisi ensin koota 😁😁

Siellähän ne jo maamerkit näkyvät!

Piccadilly metrolinja vie lentokentältä lähtien moneen kiinnostavaan paikkaan

Heatrohrowin lentokentältä on noin tunnin metroyhteys sinisellä Piccadilly-metrolinjalla kaupunkiin. Yövyimme lähellä Russells Square asemaa, joten matkat joka suuntaan oli helppo kulkea. Edellisen kerran olimme Paddingtonin rautatieaseman lähellä. Viimeisenä päivänä on helppo jättää matkalaukut rautatieasemalle, mutta kallista se on, joten kannattaa ennemmin maksaa hotellin säilytyksestä -enpä ole ennen törmännyt sellaiseen, että laukkujen säilytys hotellissa maksaisi, mutta 5 puntaa laukulta meni -rautatieaseman säilytys olisi ollut yli kaksi kertaa kalliimpaa. Edullisen hotellin yöpymiseen ei kuulunut aamiaista, joten englantilaiset aamiaiset kahviloissa tulivat tutuiksi.  Ja näiltä edullisilta "hotelli"-majoituksilta ei sitten Lontoossa kannata paljon odottaa – parasta katsella etukäteen, millaisia kommentteja ihmiset ovat jättäneet. Joka tapauksessa majoitus Lontoossa on kallista.

Huhtikuussa oli jo melko lämmintä, hedelmien myyntikoju kadulla ja jätehuollon toimintapakin näkyy kuvasta.

Perjantaiaamuna matkustimme Queenslandin taajamassa olevaan Sugar Shackin kauppaan – ystäväni sanoivat että se kannattaa. Metroasemalta kävelimme ulostulosta katsoen oikealle, pienen sillan alta. Sugar Shack on Morrison-kauppaliikkeen takana olevassa hallissa, jonne pääsee oikaisemaan Morrisonin parkkialueen vasenta reunaa seuraten. Liikkeessä oli paljon valikoimaa, erittäin edullisena en sitä pitänyt, mutta tein löytöjäkin ja kassit täynnä sieltä poistuimme. Jatkoimme matkaa palaten Metron harmaalla linjalla Lontoon keskustaan, Oxford Streetille Primark nimiseen kauppaan. Ostimme vaatteita niin itsellemme kuin lapsenlapsillekin ja sitten olikin aika viedä tavarat hotelliin ja lähteä katsomaan nähtävyyksiä. 

Kävimme Leicester Squarella, jossa mm. Isaac Newton on 1600-1700 –luvuilla asunut. Nykyään aukiolla on elokuvateattereita ja teatterilippuja huokeaan hintaan myyvä kioski. 

Kävimme myös Piccadilly Circuksessa, jonka Eros patsas on yksi Lontoon tunnuskuva. 

Poikkesimme Trafalgar Squarella, jossa valmisteltiin jotain festivaalitapahtumaa – alue oli aidoin ympäröity ja täynnä telttoja. Tässä aukiolla oli ennen kuninkaalliset hevostallit ja patsaana siellä kurkistelee amiraali Nelson, joka kukisti napoleonin meritaistelussa. Seuraavana sunnuntaina oli alkamassa Lontoon maraton ja näimme Trafagar Squarella juoksijoita verryttelemässä. Seuraavaksi näin kaukaa Big Ben kellon ja sinnehän minun oli käveltävä lähelle – sehän on yksi lontoon tunnusmerkeistä, jonka muista jo koulukirjoista.

 Tuona iltana olimme kävelemässä ja syömässä Chinatownissa Sohon lähellä. Ilta ehtikin jo tulla pimeäksi, mutta hienosti valaistuja nämä nähtävyydet olivat iltaisinkin.

Kermapursotuksia

Ruokana kiinalaisella alueella tietysti Pekingin ankkaa

                                    

 Lauantaiaamun aloitimme Govent Gardenissa, joka on taiteilijoiden aluetta. Covent Gardenin alueella on upea Royal Opera House rakennus. 

                                         

 Maistelimme yhdessä Covent Gardenin kahviloista teeleipiä, englantilaista aamupalaa ja croissantteja. Kahvikupit olivat Lontoon kahviloissa pikemmin isoja kulhoja kuin kuppeja ja tee oli tietysti hyvää.  Brittiläistä aamiaista näimme ja maistoimme monenlaista, tyypillisin varmaan tämä kinkku, makkara, muna ja säilykepapuannos paahtoleipien kera. 

Tässä toinen vastaava- munakas pekonin ja paistettujen tomaattien ja paahtoleipien kera.

  Teeleivät hillon ja kermavaahdon tapaisen tahnan kanssa maistuivat tosi hyviltä  -kuvista puuttuu tuoremehu, joka kuului aamiaisiin.

 Ranskalaista vaikutetta on tässä täytetty croissantti ja tee aamupalassa. Täytetyt bagelssit  eli vesirinkilät olivat myös suosittuja. Brittiläistä aamupalaa tarjottiin kokonaishinnalla noin 10 euroa/henkilö, mutta tavallisesti oli myös mahdollisuus valita ja koota aamupala itse.

Ja vielä "brittiläinen muffini" 

Aikomuksemme oli käydä kello viiden teellä. Mutta siihen ei nyt aikaa löytynyt ja hintakin oli 25 puntaa eli noin 30 euroa yhdeltä hienoissa kahviloissa, niin ei se niin surettanut, vaikka jäikin väliin. Edellisestä matkastani tiedän, että se on hieno kokemus! Silloin yhdistimme kaupunkikierroksen kaksikerrosbussilla ja kello viiden teen, joka siis tarjoiltiin bussin yläkerrassa.

Lauantaina matkustimme Piccadilly metrolinjalla Woodselkin asemalle, josta ulos päästyä suoraan tien yli suojatietä mennessä  odottikin ilmaisbussi, joka vei Alexandra Palacelle. Tuo suuri halli sijaitsee suuren puistoalueen keskellä. Kävelymatka metroasemalta olisi vain 20 minuuttia ja oikaisee bussin reittiin verrattuna, mutta kohde on suuren kukkulan päällä, joten matka on ylämäkeä ja kiva oli katsella maisemia bussimatkalla!

Kakkumessuille olin tilannut etukäteen netistä liput, samoin Renshawin hahmokurssille, jossa teimme 45 minuutin kiireessä neuloskuvioidun pupun sokerimassasta. Liput sekä messuille että kurssille ovat edullisia, noin 10 euroa henkilöltä. Liput tulivat kotiin sekä sähköpostilla että postitse etukäteen. Messuilla on paljon työnäytöksiä ja oppii uutta sellaisistakin asioista, jotka luulee osaavansa - työtapoja kun   on monia samaan asiaan. Seurasin esim. vähän aikaa esitystä, jossa neuvottiin niin muodikkaan voikreemikukkakakun valmistamista. Kukiua pursotettiin sekä kakun päälle että kukkanaulaan - juuri ennen pääsiäistä pidin itse kurssin tästä, mutta messuilla olikin tosi taitavat  tekijät opettajina – luotan siihen, että harjoittelu pätevöittää!!

Tuolle pupujussikurssille osallistuminen oli tosi mukavaa monestakin syystä – jouduin testaamaan niin suullisen kielen ymmärtämistä kuin työnopeutta. En luota riittävästi englannin taitooni, mutta huonollakin englannilla olen kyllä selviytynyt niin matkoista kuin ammattialan kansainvälisistä konferensseista ja mieheni hoputti ja huuteli vielä ohjeita minulle opetustilan vierestä kuvaamisen lisäksi. Opettaja Emma Jaynea kehuttiin kovasti järjestäjien puolesta. Syntyihän se bunny ja työvaiheet tulivat selkeiksi! Oma huvinsa oli sitten se, kun bunny piti saada ehjänä säilymään niin hotellin tavarasäilytyksessä kuin metroissa ja lentokoneessakin- vaatihan se selittelyä ja hätävarjelua.

Kuvat puhukoon puolestaan kakkunäyttelyn suhteen. Aikaa meillä kului messualueella noin kuusi tuntia nopeasti kulkien! -ja tuo kurssi, 45 min. sisältyi siihen.  Lontoon kakkumessut ovat innostavia ja opettavia, suosittelen lämpimästi osallistumista!

Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä kävimme vielä Gamden marketilla – suurella hippityylisella torilla. Sunnuntaisin sinne oli luvattukin tungosta ja niinhän kävi, että metroasema ruuhkautui ja  suljettiin puolen päivän jälkeen palaavilta toriasiakkailta. Kulku järjestettiin niin, että laaja torialue piti kävellä läpi, ja  sen takana oli toinen metroasema, jonka kautta pääsi paluumatkalle Lontoon keskustaan. Tuotahan emme tienneet ja siinä sitten kuljettiin sitä suurta toria edes ja takas ehtiäksemme lentokoneeseen. Vaan löytyi tuolta torilta ihania konditorioitakin ja etnisten katuruokapaikkojen määrä oli suuri – valinnan varaa paljon, jotain maistelimmekin.  Ei tuo tori kuitenkaan suurimpia eurooppalaisia toreja tai aikoinaan Pietarissa tai Riikassa olevia toreja vastannut kooltaan, eikä siellä leipurille mitään erityistä ollut tarjolla.

Ja ne maitopurkit <3

Ja mitä maksoi, messuliput tilasin etukäteen, muistaakseni 12 €/henk. Renshaw koulutus kympin verran ja lentomatkat ja halpa hotelli kahdelta noin 500 €. Metroihin ja muuhun liikenteeseen alle 40 €/ henk ja ruokailut ja ihanat shoppailut päälle sen.