Bahaman risteily 1

Miamin matkaamme kuului 3 yön risteily Bahamalle. Olimme miettineet risteilyä Karibialla tai Aasiassa maasta toiseen ja pyysimme tarjouksiakin, mutta epäilimme jaksammeko laivalla oloa ja toisaalta matkat olivat etenkin joulun aikaan kalliita ja aikataulujenkin piti täsmätä koulun loma-aikoihin. Tämä lyhyt Bahaman risteily tuntui sitten hyvältä kokeilulta. Lähdimme perjantaina noin klo 16, olimme lauantain Bahaman pääkaupungissa Nassaussa, sunnuntai oli päivä merellä, nautimme laivan ohjelmista ja maanantaiaamuna palasimme Miamiin.

Moni varaa Karibian risteilyt suoraan laivayhtiöiltä, matkamessuilla tapasimme välittäjiä, mutta itse teimme varauksen kotkalaisen matkatoimiston kautta – saimme liput, mutta kaikki muu olikin sitten omatoimimatkaa. Niinpä sitten jännitin aamulla, miten tässä ja käy ja sain todeta, että jos minun kielitaidollani tämä olisi hoidettu olisimme varmaan joutuneet Havaijin laivaan!

Emme yleensä käytä takseja, vaan seikkailemme julkisilla kulkuvälineillä, koska seikkaileminen sinänsä on osa matkan hauskuutta. Miamin risteilijäsatamaan otimme silti taksin ja epäselväksi jäi loppumatkan ollessa tunneliajoa, menikö se tunneli meren alta – gps-yhteys katosi ainakin - lisäys, on se meren alainen tunneli.

Kannattaa muuten ladata kotona offline Map sovellus matkakohteesta kännykkään, se näyttää ilman nettiyhteyttä gps:n avulla missä kohtaa kartalla olemme ja näyttää myös reitin kohteeseen. Yleensä julkisten kulkuvälineiden reitit saa myös kännykkäsovelluksena kaupunkikohtaisesti. Google reitittää, näyttää julkisen liikenteen välineet, numerot, seisakkeet ja aikataulutkin hienosti. En lähes koskaan käytä maksullista nettiyhteyttä matkoilla, Euroopassahan onkin nykyään lähes samat maksut kuin Suomessa. 

Checkingaika laivaan oli tarkkaan määritelty puoleksi tunniksi ja korostettiin, ettei kannata tulla satamaan aiemmin. Matkalaukut otettiin meiltä heti satamassa ja toimitettiin suoraan hyttiin. Ohje oli, että vain lentolaukun kokoiset kelpaavat ja yksi matkustajaa kihti. Otimme sitten pari laukkua mukaan. Satamassa ei sitten ollutkaan väliä checking-ajalla tai laukkujen koollakaan! Laukkujen koko oli törkeä  vain silloin, kun laukut toimitetaan laivaan -  ja harvahan täällä itse laukkuaan kantaa.

Laivan turvatarkastukset olivat tosi tarkat – kuten lentokentällä, mutta enemmän. Jokainen matkustaja valokuvattiin boardingpassin kanssa. Hyteistä käskettiin – ja tarkastettiin - kaikki ihmiset kuulutuksella ulos seisomaan pelastusvenekansille, jossa taas tarkistettiin hyttikortin ja valokuvien kanssa ketä missäkin hytissä on, lapset merkittiin rannekkeilla ja selvitettiin tarkasti pelastautumisohjeet. Menihän siinä lähes neljä tuntia lähdön meinaamisessa, mutta syythän tähän on. Sitten aukesikin valtavan upeat maisemat laivalta Miamin rannoille, ah sitä kauneutta! South beach kuvassa

Hytissä kuten muuallakin täällä puhalsi ilmastointi tosi kylmänä eikä säätö auttanut. Miehen soittaeasa respaan ihmettelin puhelun pituutta, mutta joku Suomi- ystävä siellä kehui Suomen ihanuutta ja kaakaokin on kuulemma niin hyvää Suomessa, mutta kysyi sitten, miten te voitte palella hytissä, Suomessahan olette tottuneet kylmään. Kuulin miehen vastaavan, että” hei, meillä lämmitetään talot! ” No lämmitystä ei täällä saada, mutta huovat saimme.

Laiva Carnival Victory on kuin suuri Ruotsin laiva, luksusta vähän enemmän, mutta näkyy, että laiva on rakennettu jo vuonna 2000. Laivaan sopii 2758 matkustajaa ja henkilökuntaa on 1100 henkilöä 60 eri maasta! Niinpä täällä oli vaikea ymmärtää englantia, kun sitä lausuttiin niin monella tavalla. Laivan kännykkäappsi, jossa on tietoa ohjelmasta ja rahan käytöstä, kannattaa ladata jo etukäteen, ostin laivalta rajatun wifiyhteyden, mutta se oli todella hidas.

Laivalle annetaan etukäteen terveystodistus ja luottokorttitiedot. Ohjelmat, ruokailut, juomat sisältyvät laivamatkan hintaan, mutta palvelurahaa veloitetaan kortilta noin 13 e/matkustaja / päivä - eipä muuten veloitettukaan, ehkä sekin kuului matkan hintaan! Ostot maksetaan hyttikortilla, joka veloittaa luottokorttia. Viimeisenä​ iltana tuli lasku tarkistettavaksi hytin oven alta. Samoin toimitettiin aina päivän ohjelma risteilyvieraille edellisenä iltana. 

Egs benedigt on ruokalaji, josta puhun työssäni joka vuosi, mutta koskaan en ole maistanut. Olipa ilo löytää niitäkin! Benediktinmunat on alkujaan pohjoisamerikkalainen aamiainen tai brunssi. Se sisältää halkaistun sämpylän, joka on täytetty paistetulla kinkulla tai pekonilla ja uppomunalla, maustettuna hollandaisekastikkeella. Tässä kuvassa pekonin tilalla oli lohta.

Kuutioituja melooneja oli joka paikassa tarjolla, niin hotellissa kuin laivalla.

 

Heti laivaan tullessa oli lounas runsaista noutopöydistä, kakkuja, keksejä ja kuppikakkuja jälkiruoaksi. Kolmen ruokalajin Illallinen tarjottiin a'la carte  ravintolassa ja juomien kera se sisältyi matkan hintaan. Ravintoloita on useita, joista voi valita mieleisen. Illallispaikka on aina sama ja ilmeisesti paikat oli jaettu kansallisuuksien mukaan, koska mekin saimme seuraksemme Miamissa asuvan suomalaisen nuoren rouvan ystävineen. Saimme kuulla mielenkiintoista tietoa Miamissa asuvien arjesta. 

Cinnamon Bun

Miamissa on kuulemma kuumin vuosi pitkään aikaan, mutta meidän matkamme ajaksi osui esim. tänään harvinaisen kylmä päivä. Aurinkoa saimme silti ottaa sviitin ulkoparvekkeella hetken ennen illallisruokaa. 

Laivan henkilökunta oli tosi ystävällistä ja avajaisohjelmassa korostettiin, että olemme ihmiset kaikki yhtä perhettä, vaikka lähes jokaisesta maanosasta matkailijoita laivalla onkin.

Laivalla oli useita ulkoaltaita, poreilla ja ilman. Ne olivat kyllä täynnä ihmisiä, mutta uskaltauduimme uimaan tai porealtaaseen useamman kerran.

Iltaisin allasalueella katsottiin elokuvia suurelta screeniltä.