Leipuri esittäytyy

Nyt tulee pitkä tarina, lue jos jaksat - minusta on mukava tutustua muiden leipureiden tarinoihin - ihmiseen kakku kuvien ja blogien takana. Moneen olenkin tutustunut henkilökohtaisesti, moneen taas useiden nettikeskusteluiden kautta ja erityistä kiitosta annan heille, joihin olen tutustunut niin, että he ovat opettaneet minulle uusia asioita. ❤️

Olen leiponut nuoresta pitäen.  Lapsuuskodissani leivottiin pullaa joka lauantai ja viimeistään kotitaloustuntien alkaessa koulussa se vuoro siirtyi esikoiselle eli minulle. Äitini hoiti mieluumminkin lauantai siivouksia ja antoi minun vapaasti leipoa ja kokeilla keittiössä. Avasin isoa keittokirjaa - en muista kotona niitä olleen kuin kaksi - ja kokeilin monenlaista.

Kesätöissä olin 14-vuotiaasta alkaen  ja lähes joka työpaikassa pääsin osallistumaan leipomiseen tai ainakin kyselemään ohjeita - kirjoitin niitä vihkoon, tietysti. Ohjeita sain sekä sukulaisiltani, leipureilta ja pitokokeilta. Myöhemmin ollessani lastenkodissa yövuorossa leivoin ison yleiskoneen kanssa pysyäkseni hereillä 😁, vanhainkodissa pääsin opastettuna leipomaan syntymäpäiväkakkua... ravintolan leipuri neuvoi reseptejään minulle. Miten paljon oppia sainkaan kesätöistä nuorena!

Opiskelin kotitalouden ja ja käsityön ja myöhemmin terveystiedon opettajaksi. Aikuiskoulutuskeskuksen keittiössä nuorena opettajana pääsin tutustumaan uusiin laitoskeittiön koneisiin ja toimintatapoihin.

Tein työni pääosin peruskoulun kotitaloudessa ja opiskelin kaiken aikaa työn ohella. Saimme neljä lasta, joiden kanssa saimme monet juhlat suunnitella ja viettää ja toisaalta lapsiperheen taloutta helpotti se, että leivoimme niin makeat kuin suolaiset itse. Lapset osallistuivat kaikkiin kodin puuhiin ja nyt opettavat niitä omille lapsilleen.

Sain osallistua jatko-opiskelijana kotitaloustieteen ja kotitalousopetuksen  kehittämiseen Helsingin yliopistossa. Kokeilin ja uudistin innolla, rikoin rajojakin😊. Suunnittelin ja toteutin myös leivontakursseja, jaoin materiaaleja ja ideoitani kolleegoille ja olen saanut heiltä monelta paljon lisäoppia itselleni. 

Lapsenlapsia meillä on 7, nuorin 1 ja vanhin 18. Onnea on osallistua myös heidän arkeensa ja juhliinsa, usein leipomallakin yhdessä.

Välillä, mm. asuessamme Eestissä ja jatko-opintojen viedessä aikaani, jäi leipominen, kunnes noin 2010 huomasin, että alalle oli tullut paljon, paljon uutta perinteisten oppieni edelle. Perustin leivonta blogin, koska tahdoin tallentaa reseptejä lapsilleni ja omaan käyttöön. Minulla alkoi uusi oppiminen oppia uutta niin leivonnassa kuin myös somen suhteen. Olen käynyt monilla monilla kursseilla, oppinut paljon ja tutustunut ihaniin ihmisiin.

Facebookin alkuvaiheissa sinne perustettiin Leivotaan-ryhmä, jonka keskusteluissa Leivontanurkan bloggari Heidi kyseli Birminghamin kakkumessuille lähtijöitä. Innostun helposti uusiin asioihin ja lupauduin mukaan - vasta yksin matkatessani huomasin ajatella, etten ole aiemmin lentänyt tai ollut vieraassa maassa yksin. Tapasin Lontoossa muut matkalle osallistuneet leipurit ja sanon vain, että loppu onkin historiaa - minulle tärkeää. Koimme paljon upeaa yhdessä ja olemme kokeneet monenlaista yhdessä sen jälkeenkin! Olemme oppineet toisiltamme ja tiedämme, että tässä leipurisiskojen ryhmässä on aina apu lähellä. 

 

Leivonnassa ei pelkät kurssit auta kehittymään, vaan tarvitaan paljon harjoittelua, tarkkuuden ja tyylin kehittämistä. Olen aina ollut halukas, ehkä joskus liiankin innokas 😊jakamaan tietoa, opettaja kun olen. Niin minä kuin monet leipuri ystävätkin, perustin toiminimen ja  lasteni mallia seuraten aloin opettelemaan yritystoimintaa. Huomenna on viimeinen virkapäiväni päivätyössä ja edessä on vapaus ja "tabula rasa" - mutta minulla on tutut unelmat: halua yhä oppia uutta ja kehittää osaamistani ja taitojani. 

Teen tilausleivontaa jonkin verran, erityisosaamistani ovat esim. macaronit, hapanjuurileivonta, kakut, vohvelipaperi ym. Kesät varaan lähes kokonaan perheelle, vietämme paljon aikaa mökillä, jossa leivon ja teen jäätelöitä omalle porukalle. Mökillä on tietysti kiertoilmauuni, pieni yleiskone ja pakastin leipuria varten 😁😁😁. 

Pidämme matkailusta ja eläkkeelle jäämisen ensiaskeliin olemme suunnitelleet matkailuakin, mutta heti kun mahdollista, haluan alkaa suunnittelemaan ja toteuttamaan nettikoulutusta, uusia leintakursseja. Viimeisinä työvuosina etäopetus tuli tutuksi koronasta johtuen, mutta onneksi myös opittavaa riittää paljon! Ympärillämme on nyt nuoria, jotka ovat taitavia digiosaajia ja myös opiskelevat uutta. Tyttäreni tekee toiminimellä digimarkkinoinnin kehittämistä ja kotisivuja ja 11- vuotias, joka on pitkään ollut kiinnostunut leipomisesta I, haluaa tehdä leivonta videoita. Miten onnellista on katsoa omien nuorten osaamista ja oppimisen halua❤️, vaikkakin nuorten oppimista olen työssänikin nähnyt. 

Pitkään oli työpaikallani juliste, jossa sanottiin "leipominen tuo iloista mieltä" -se on niin totta. Huolet, murheet ja kiireet unohtuvat leipoessa. Leipominen tuo hyvää mieltä itselle ja myös leivonnaisten maistelijoille. 

On ollut hyvää oppia myös nähdä ja saada tietää, että huippuleipuritkin jännittävät, kokevat haasteita ja epäonnistumisia ja karmeita tilanteita kakun pudotessa lattialle tai juhliin matkaavan kerroskakun joutuessa liikenneonnettomuuteen. Ammattitaitoa on ottaa tilanne haltuun ja löytää ratkaisuja, joilla tilannetta pelastetaan. Silloinkin, jos taidot eivät riitä vielä ratkaisun löytämiseen, apua saa leipureiden yhteisöistä ja jälkikäteen voi miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin, se on oppimista! 

Oppimisen ja leipomisen iloa jatkuvaa kaikille teille! Toivon tapaavani leivontakursseillani monia teistä.