Matkalle
Oletko sinä käynyt Pohjois-Norjassa? Mikä oli vaikuttavin kokemus, paikka? Kirjoita toki kommentteihin!
Minulle kesän 2024 matka Pohjois-Norjaan oli ensimmäinen kerta - ihastuin - eikä matka toivottavasti jää viimeiseksi.
Tahdon jakaa tietoa, jos joku muukin innostuu seikkailemaan 😊
Meillä ei ollut tarkkaa etukäteissuunnitelmaa, mutta pohjoisessa yhdeksi kohteeksi valikoitui Senjan saari. Alta ja Lyngenin seutu täytyy tutkia ehkä toisella matkalla. Päätimme matkata Senjan saarelle Tromssan kaupungin ja saariston kautta.
Kilpisjärveltä ei Tromssaan ole matkaa kuin noin pari sataa kilometriä, mutta matkallakin olisi paljon näkemistä, esim. Pohjois-Euroopan syvin (153 m) kanjoni Gorsabrua Birtavarressa vesiputouksineen ja Rovijoen putous ja alppimaisemien veroinen Skibotn kunta.
Skibotn kalastussatama
Skibotn keinu E8 Tromssan suuntaan vanhan markkinapaikan lähellä
Tromssa eli Tromsø
Tromssa on maailman pohjoisin yliopistokaupunki ja on arktisen tutkimuksen keskus. Tromssan kautta ovat Huippuvuorten tutkijat matkanneet niin ennen kuin nykyään.
Tromssan saari on vain 2 x 12 km kooltaan, mutta kaupunki on levittäytynyt myös mantereen ja viereisen Valassaaren alueille. Tromssan satama on kalastussatama ja lisäksi siellä poikkeaa suuria risteilijöitä.
Tromssaan lentää Finnair ja sieltä voi vuokrata auton ympäristön tutkimiseen. Ajomatka Kilpisjärveltä Tromssaan kestää noin 2 tuntia. Siinä missä Kilpisjärvellä oli ruskaa ja syksyisen koleaa elokuun lopulla, Tromssan alueella jatkui kesä ja helle - lienee Golfvirran vaikutusta. Talvellakaan ei Tromssassa yleensä laske lämpötila alle 15 pakkasasteen.
Tromssan nähtävyyksiin kuuluu mm. upea Jäämerenkatedraali-kirkko ja lasiseinäinen kirjasto, joka on tehty vanhan elokuvateatterin tiloihin sen kattorakennetta säästäen. Tromsassa maailman pohjoisin akvaario Polaria. Vanha hylkeenpyyntialus MS Polstjerna on esillä kasvihuoneen näköisessä talossa Polarian yhteydessä.
Tromssaan mennään joko valtavan sillan kautta tai meren alta kulkevaa tunnelia myöten. Silta- ja tiemaksut automaattisesti veloitetaan tai laskutetaan jälkikäteen rekisterin mukaan Norjan Epass 24 sivustolle kirjautuneilta. Ks. www.autopass.no
Tromssaa sanotaan myös pohjolan Pariisiksi, kaupungissa on useita kahviloita. Me kävimme kuuluisassa Vervet Bakeri kahvilassa, josta sai valita myös vegaanista suolaista syötävää makeiden herkkujen lisäksi. Tässä kahvilassa saattaa sopivaan aikaan nähdä myös leipureiden työtä. Leipävalikoimaan kuului myös hapanjuurileipä.
Vervet Bakeri
Kaupungin keskustassa on pari pientä ostoskeskusta, mutta suuremmat ostoskeskukset ovat Valassaarta vastapäätä olevalla rannalla. Sinne mennään joko matalamman tai suuremman tunnelin kautta tai serpentiinidiä katuja kiertäen tai saaren rantoja kiertäen. Ostosalueelta löytyy mm. suuri ja tilava ostoskeskus Jekta, Rusta ja XXL urheilutavaraliike ym. Huomasin, että suomalaiset tuotteet olivat hyvin esillä ostoskeskuksesssa. Löysin myös leivontatarvikkeita myyvän keittiöliikkeen.
Kaupungin yli kauas näkee Storsteinen vuorelta (421 m), sinne pääsee Fhjellheisen kaapelihissillä. Kaapelivaunulla kulkeminen olisi maksanut 100 e kahdelta edestakaisin (2 x 4 min). Vaihtoehtoina on Sherpaportaat - 1200 kiviporrasta rinnettä ylös - tai loivempi ja pitempi polku. Koska tuo hinta ei meille sopinut, oli tarkoitus kiivetä ylös portaita, mutta eksyimme väärälle polulle ja oikeasti kiipesimme maata raapien äkkijyrkkää polkua lähes kaapelihissin alta - se oli hengenvaarallinen reitti, mutta paluumahdollisuutta ei ollut - portaita tulimme sitten alaspäin. Sherpaportaat lähtevät kaapelihissillä vasemmalta puolelta muutaman kadunvälin päästä. Jos lähdet seuraamaan pientä polkua kaapelihissin takaa, siirry sitten roimasti vasemmalle omakotialueen kaduille löytääksesi portaat.
Kaapelihissin parkkipaikalle ei saa pysäköidä asuntoautoja, parkkimaksun lisäksi tulee 660 NOK sakko. Onneksi huomasimme asian ja veimme auton ilmaiseen 4 h parkkiin Jäämeren katedraalin eteen.
Ylhäällä vuorella piti toki maistella norjalaista ruskeaa, makean kinuskista Mesjuustoa vohveleiden kera.
Tromssa jätti kyllä ihastuttavan vaikutelman. Tromssan alueeseen kuuluu useampi saari.
Sommerøy ja Hillesøya
Tromssan saarelta lähtee kilometrin pituinen silta Valassaarelle eli Kvaloyalle. Valassaarella on hienot maisemat - 10 huippua yli 700 metrin korkuisena ja yli 1000 metrin korkuisia vuoristohuippuja 3 kpl. Ajoimme rantatietä Straumhellaan eli Hellaan, joka on kalastajien suosikkipaikka, piknikpaikka polkuineen meren lähellä ja paikka, josta voi nähdä hyvällä tuurilla delfiini kokoisia pyöriäisiä. Asuntoautolla olisi voinut majoittuakin yöksi - tällaisia park4night paikkoja on Norjassa paljon.
Sommerøyn tien risteyksen erotessa päätietä 863, voi jatkaa matkaa vielä noin 100 m levähdyspaikalle ja käydä oikealta lähtevää polkua myöten katsomassa lyhyen, helpon patikointireitin (1 h) Ørnfloya kukkulalle, josta on hienot näkymät yli saaren.
Sommerøy saarelle mennään yksikaistaista siltaa myöten ja toinen pienempi silta jatkaa Hillesøyan saarelle - sen pitemmälle ei pääsekään, Hillesøyan vuoren takana on Jäämeren ulappa.
Sommerøy on uskomaton - siihen kuuluu pieniä saaria ja kaikissa niissä on aivan valkohiekkaisia rantoja, vesi turkoosia ja kirkasta! Ja vielä elokuun lopulla oli rantavesi niin lämmintä, että uida olisi voinut - Jäämeren rannalla! Sommarøy yhin on vain vajaan tunnin ajomatka Tromssasta, joten kesällä saari onkin kuulemma täynnä norjalaisia lomanviettäjiä sekä turisteja, sanotaan, että rannat näyttävät etelän beacheilta 😊. On ne kyllä paljon pienempiä. Lisäksi Sommarøyssa voi harrastaa melontaa lähisaarien välillä, kajakkeja ja varusteita vuokrataan. Meillä oli liivit ja melat mukana, mutta aikamoinen tuuli merellä pelotti minua, joten ei.
Sekä Sommerøyssa että Hillesøyassa on pieni hotelli ja campingalue. Eräs moottoripyöräilijä kertoi, että tuli 6. kertaa Sommerøyn alueelle ja nyt oli sää parhain, ei sumua, vaan kirkas auringonpaiste, niinpä me suuntasimme Hillesøyan vuorelle (211 m) , jonka päällä on tutka-asema. Vuorelle voi mennä hikisintä reittiä, suoraan väestösuojalta ylös, tai sitten polulle voi lähteä saaren vasemmalta puolelta olevalta leirintäalueelta. Me oikaisimme metsän läpi vievää kapeaa polkua saaren Senjan puoleisen reunan polulle ja pian olikin edessä kiipeäminen tukiköysien avulla kallioista reittiä ylös. Se vähän hirvitti, mutta kun ylhäällä huomasin silmälasieni pudonneen valokuvaus paikalle alempana, oli pakko palata ja toinen kerta köysien avulla ylös tuntui helpommalta. Lasitkin löytyivät ja laitoin ne reppuun talteen.
Kannattaa ehdottomasti ohittaa tutka-asema oikealta ja jatkaa polkua kolmiomaisen vuorenhuipun suuntaan. Näkymät reitiltä ja vuoren molemmista päistä ovat huumaavan kauniit, mutta erilaiset. Ilmeisesti GPS katosi kartalta paluumatkalla, polku kiersi vuoren ja saaren laidoilta ja näkyy kartassa katkoviivalla.
Senja
Sommarøysta lyhin tie Senjalle on vähän ennen Sommarøy risteystä olevan sataman kautta noin 40 minuutin autolauttareitti Senjan Botnhamniin. 7 m asuntoauton matka ja 2 henkilöä maksoi noin 70 e elokuussa 2024. Autolautalle ei turistiaikaan sovi kaikki halukkaat, norjalaiset pikkuautot ovat etuoikeutettuja kyytiin, niinpä kannattaa mennä ajoissa esim. 2 h aiemmin jonottamaan. Kesäaikana voi joutua jonottamaan kuulemma seuraavaan päivänäkin. Ja mitäpä tehdä asuntoautossa jonossa ollessa - no käsitöitä ja ruokaa 😊.
Saman vuonon toisella puolella on Fjordgårdin kylä, josta lähtee patikointi polut kuuluisille vuorille. Täällä sitten olikin matkalla useita tunneleita, yli 2 km pitkiäkin, yksisuuntaisia ja mutkikkaitakin ja ilman liikennevaloja osa. Olihan niissä ohituspaikkoja pikkuautoille, mutta asuntoautoa ei voi kaarevan kallioseinän viereen ajaa, joten jännitystä piisasi.
Fjordgårdissa on kuuluisat vaelluskohteet
Hesten 556 m, Segla 640m ja Barden 659 m meren pinnan yläpuolella. Kesäaikaan näiden rinteillä on kuulemma ruuhkaa. Autoparkit pienissä kylissä ovat pieniä, lisätilaa on rakennettu ja parkit ovat nyt Easy Park sovelluksella maksullisia. Näistä Fjordgårdin vuorista Barden on norjalaisten suosiossa kauniiden maisemien vuoksi. Hestenin reitiltä saa kuvattua Seglaa etenkin aamuisin ja iltaisin, kun ei keskipäivän aurinko paista kameraa vastaan. Seglalle patikointi on vaativin ja pisin reitti. Nuo reittien vaativuudet on merkitty samoilla väreillä kuin laskettelurinteet - sininen, punainen ja musta - mutta norjalaisten käsitys helposta patinoinnista on kyllä aika eri juttu kuin suomalaisten käsitys.!
Kävimme Hestenissä, aivan Seglan juurella. Kiipesimme Hestenin molemmille puolille, mutta kivistä kiipeilyä ylimmälle huipulle emme tehneet, emmekä lenkkiä Hestenin ympäri, sillä tuo kuvaan merkitsemäni harmaa osuus kulkee vuoren rinnettä kohdasta, josta on suora pudotus mereen. Upeat oli näkymät. Ylhäällä oli meidän patikointipäivänä puuskittainen kova tuuli, välillä huipulla nojasin isoon kiveen selkäni, ettei tuuli työntänyt minua nurin. Silti jotkut ihmiset seisoivat suorina taivasta vasten aivan huipulla. Ei todella ollut turvallista.
Oli muuten Fjordgårdissa itsepalvelukauppakin. Sisään pääsi pankkikortilla ja kun tavarat tyhjässä kaupassa keräsimme, maksu hoidettiin automaatilla ja ulos kaupan ovesta pääsi kuitin skannaamalla. Oli siinä meillä ihmettelemistä 😊. Hinnat ovat ruokakaupassakin vähän Suomea kalliimmat, onhan norjalaisten keskitulo vuonna 2024 noin 7000 e ja Suomessa 2023 3140 e - mutta kurssi on tällä hetkellä suotuisa.
Skaland ja Husfjellet
Matkalla Fjordgårdenista Skaland Iin romanttista rantatie myöten on mm. Ersfjordin uimaranta ja tien toisella puolen kultainen wc-rakennus. Rannalla on muutamalle teltalle paikka ja parkki mm. asuntoautoille.
Tungeneset näköalapaikka sateisena päivänä
Vuonojen rantatie ja tunnelit niiden välillä johtivat meidät lopulta Skalandiin Bergsfjordenin rannalle, jossa oli aivan ihastuttava, siisti Skaland camping, jossa muutama huone vuokrattavana ja teltta-ja autopaikkoja. Syyskuussa 24 vuorokausihinta 2 henk. ja asuntoauto oli 41 e sisältäen kaikki palvelut, myös lämmityssähkön ja pesukoneet. Lämpöä oli yli 20 astetta ulkona, joten lämmitys ei ollut tarpeen 😁,
Kehuttu Husfjelletin vaelluspolku, noin 4 km suuntaansa, lähti monipuolista ruokakauppaa vastapäätä, polun alussa oli Easy park sovelluksella maksettava parkkipaikka - meillä auto jäi leirintäalueelle. Polku seurasi ensin tietä, sitten polkua Myran- laavulle, sieltä Sommardalen tasanteelle (325m), sitten pienen suomaaston jälkeen Husfjelletin huipulle (635 m suoraan meren pinnasta nouseva huippu) , johon viimeinen uun mallinen soratiepolku kulki vuoren harjannetta seuraten. Molemmin puolin harjannepolkua oli suoraan mereen tippuva rinne. Totesimme taas, että tuo tuulinen, noin 400 metrin pituinen polku ei ollut meitä varten. Kuvissa näkyy ihmisiä vuoren huipulla.
Målselvfossen, Bardufoss
Lähes matkan varrelle osui Målselvfossen, norjalaisten upea kansalliskoski, jossa näimme lohien hyppivän korkealle ja kuluikin aikaa kosken rannalla, kun yritimme lohia vangita kameran silmään. Bardofossenin suuresta Rema-kaupasta haimme hapanjuurileipää ja paljon muutakin evästä ja tuliaisia.
.jpg)
.jpg)
Matkalla koettua ja ihmeteltyä :
🌄 Norjalaiset tulivat tilausbussilla ruokaostoksille Kilpisjärvelle
🌄 Kalastajien autoja oli joka tien ulokkeella Suomen rajan jälkeen
🌄 Elo-syyskuun vaihteessa oli Pohjois-Norjassa tänä vuonna tosi lämmintä, asuntoautoa ei tarvinnut öisin lämmittää ja päivisin tarkeni t-paidassa.
🌄 Skalandista Finnsnesin suuntaan Senjan saaren läpi menevä kapea tie oli ensin nousua korkeille vuorille, huikeat näkymät, sitten serpentiinimäistä laskua alaspäin.
🌄 Turistien autoja myös rikkoutui, varaosia Ruotsin puolelle oli saatu Oulusta 3 päivän odotuksella, pari kertomusta kuulimme autosta, joka piti jättää Norjaan remonttitarpeen vuoksi. Me onnistuimme saamaan autoomme akun Kilpisjärven myymälästä, ei tarvinnut palata 300-400 km takaisin. Norjassa autoremontit ovat kalliita.
🌄 Itsepalvelutoimintoja oli paitsi kaupassa, myös leirintä- ja parkkialueilla. Oli automaatit, henkilökuntaa ei näkynyt ja homma tuntui sujuvalta.
🌄 Pysäköintialueita oli teiden varrella usein, kaikissa niissä roskakorit, monissa siistejä pöytiä ja tuoleja, osassa myös karavaanareille tyhjennyspalveluita. Kaikkialla oli siistiä, Suomen puolella parkkialueiden piennarten roskat pistivät sitten pahasti silmääni.
🌄Tuntui, että joka kylässä oli kauppa ja pidin valikoimia ihan riittävinä, vähän isommissa paikoissa loistavina. Ihmettelin, miten tuoretavaratoimitukset pohjoisen perukoille ja saarille hoituvat - ehkä se selvisi siinä, kun paluumatkalla olimme yhden yön E6 kapean valtatien lähellä asuntoautossa. Koko yön ajan isot rekat ajoivat mutkaisella, kapealla tiellä hurjaa vauhtia molempiin suuntiin!
Yöt olivat valoisia klo 23 saakka syyskuun alussa, mutta enpä suosittele iltayöstä teillä ajamaan..
🌄 Huomasimme, että ihmiset matkustivat paljon yksin pikkuautoilla, monilla oli koira seurana ja monet yöpyivät henkilöautoissa. Erityisesti kiinnitin huomiota yksin tai kaksin matkustavien naisten määrään. Vaelluspoluilla kohtasimme paljon yksin kulkevia ihmisiä. Minulle tämä oli uusi ilmiö, arvostan rohkeutta ja luottavaa asennetta ja kielitaitoa!
🌄Erityisen paljon näimme norjalaisia nuorisoporukoita vuoristopoluilla. Ystävällisiä ja kohteliaita, reippaita nuoria!
🌄 Monella patikoijalla oli koira mukana niin 1200 kiviportaan matkalla edestakaisin kuin soraisilla ja kivisillä kiipeilypoluilla - se vaatii koiraltakin paljon!
🌄 Vielä ihmeempää.... jyrkillä rinteillä, kiviportailla tai kivilouhikoissa näimme useamman henkilön kantavan lasta rinkassa joko selässä korkealla tai vatsan päällä. Siellä ne pikkuiset keikkuivat ja minä huutelin ohi mennessä, että "ole varovainen, kun on noin kallis lasti! "
🌄 Saanalla on korkeutta enemmän kuin Norjan vuorilla, mutta Norjassa vuoren korkeus meren pinnasta lähtee siitä vuoren juurelta, samoin kiipeämispolut usein meren korkeudelta. Se, minkä norjalaiset ovat merkinneet helpoksi reitiksi, ei minulle ollut välttämättä sitä ja taas kun viimeinen reittimme oli merkitty vaativaksi, se oli kyllä kovaa ylöspäin kiipeämistä, mutta suht helppoa mielestäni, paitsi se polun loppuosa, jolle emme menneet. Norjalaisten ja suomalaisten vaelluskokenus voi olla erilaista, samoin käsitys vaativasta reitistä. Kaksi kilometriä tuntuu paljon pidemmältä kivilohkareisella polulla kuin metsäpolulla.
Lisätietoa:
Olipa kiva lukea matkakertomuksensa! Siinä oli myös paljon hyödyllistä tietoa, täytyy palata niihin kun joskus automme nokka tuonne suuntaa. Edellisestä kerrasta on kauan!! Keski-Norjassa enemmän reissattu. Sekin on myös upeaa seutua, aika erilaista kuin Pohjois-Norja. Nyt iski muuten Norja-kaipuu! ❤️
VastaaPoistaKiitos, hyvä jos koit hyödylliseksi ja innostuit! Kaunista näimme paljon!
Poista